Kritiikki kiinnostaa minua sekä tekstilajina että ilmiönä.

Olen kirjoittanut kritiikkejä baletista ja nykytanssista muun muassa Teatteri&Tanssi -lehteen ja Helsingin Sanomiin. Etenkin balettikritiikkiä tehdessäni olen pohtinut paljon kokemuksen ja tiedon ristiriitaa, siis välittömän eläytymisen ja toisaalta kriittistä tarkastelua vaativien ihanteiden suhdetta.

Mitä tehdä kritiikissä ideaaleille, joita pitää ongelmallisina, mutta joista huomaa itse välittömässä kokemuksessaan innostuvansa? Kiinnostavaa on esimerkiksi tanssijoiden taituruuden merkitys omassa katsomiskokemuksessa. Onko se tärkeää? Entä minkälaisen painoarvon saavat teoksen muut osa-alueet kuten koreografia, musiikki, lavastus ja valaistus?

Ajattelen kritiikkiä journalismin muotona, jonka on ennen kaikkea taustoitettava ja kontekstoitava kyseessä olevaa teosta. Tekstin tasolla on kerta toisensa jälkeen ratkaistava myös se, kuinka tanssin kieli kääntyy tekstin kielelle, ja toisinaan myös se, onko tanssiteoksen tunnelmaa mahdollista kuljettaa kirjoitettuun kieleen.

Kansallisbaletti, Kuolema Venetsiassa (HS, 2024):
Täydellinen valinta

Kinetic Orchestra ja HDC, Silence (HS, 2024):
Tanssiteos muuttaa kehot soittimiksi

Pohdintaa balettikritiikistä (Kritiikin Uutiset, 2023):
Baletin puolella – balettikatsetta vastustamalla?